Pääkaupunkiseudun yhteistyö ja kuntien yhdistäminen on taas kovasti tapetilla, kiitos hallitusministereitten Kiviniemi ja kumppanit, jotka ovat esittäneet, että yhdistymisselvityksestä järjestettäisiin kansanäänestys kunnallisvaalien yhteydessä. Asiassahan on ainakin kolme puolta: pitäisikö tosissaan yhdistys? Pitäisikö selvitys yhdistymisestä tehdä? Ja lopuksi: pitäisikö selvityksen tekemisestä päättämistä varten järjestää neuvoa antava kansanäänestys.

Vastuullisena poliitikkona en ole lyhyitten vastausten kannalla, mutta kantani on ja pysyy selvänä. Nyt jo useamman vuoden ajan käynnissä ollut Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan työ ja siihen liittyneet selvitykset pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoiminnan järjestämisestä ovat jo itse asiassa kuin selvitys yhdistymisestä. Työtä on tehty neljässätoista työryhmässä, siihen on osallistunut satoja toimijoita neljän kunnan alueelta -  ja työ on miltei tehty. Tämän selvityksen tuottamien ratkaisumallien käytännön toteuttamiselle pitää nyt antaa aikaa. Uuden selvityksen teettäminen on iso työ, jonka käynnistämiseen ei pitäisi kevyin eväin ryhtyä. Itse asiassa ei pitäisi ryhtyä lainkaan, ellei tosissaan ole poliittista tahtoa kuntien yhdistämiselle.

Neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestäminen voi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta mielestäni sitten pitäisi kysyä suoraan, pitäisikö kunnat yhdistää. Vaihtoehtojen esittelylle pitäisi antaa aikaa, koska valinta olisi hyvä tehdä asiaperustein, ei tunneperustein. Syksyn kuntavaalit tulevat melko pian tämän asian kampanjoimiseksi puolin ja toisin. Tämähän sopisi EU-vaalien yhteyteen, niin niiden kiinnostus varmasti nousisi ja aikaa kampanjointiin ja tiedottamiseen asiasta olisi riittävästi. Kansanäänestyksen järjestämisessä pitää sitten miettiä myös se, mitä äänestyksen tuloksen jälkeen tehdään.

Kuntien yhteenliittymistä kannattaa pohtia yhteistyökuvioitten käyttöönoton jälkeen. Niiden tavoitteenhan on, että asukkaat eivät huomaisi rajoja lainkaan.