Maanantaina 25.8.2008 Vantaan kaupunginvaltuustossa käsiteltiin julkisuudessakin paljon esillä ollutta tonttikauppaa Askistossa. Kyseessä on kohta asemakaavan saava alue, josta kaupungin maankäyttö oli valmistellut myytäväksi lohkottavan määräalan etukäteen tunnetulle julkisuuden henkilölle. Keskustelua käytiin lähinnä tontin hinnasta ja siitä, saako tällaisia kauppoja ylipäätään tehdä.

Mielestäni asiassa on useampi mutta. Ensimmäinen on se, että hieman hämäräksi jäi, suhtaudutaanko ostajaehdokkaisiin tasapuolisesti. Valtuuston kokous vahvisti, että ei suhtauduta. Apulaiskaupunginjohtaja Peltomäen suulla saimme kuulla, että elinkeinopoliittisista syistä tontteja voidaan myydä poikkeavasti. Jokainen voi itse päätellä, toteutuvatko tässä kaupassa elinkeinopoliittiset syyt. Itse asiassa tämä tarkoittaa, että ostajaehdokkaisiin ei suhtauduta tasapuolisesti. Jokainen voi mielessään pohtia, pitäisikö? Mielestäni ainakin pitäisi edellyttää selviä pelisääntöjä asiassa, joka väistämättä herättää tunteita.

Toinen ongelmallinen mutta oli tontin hinta. Ostaja kommentoi itse Vantaan Sanomissa 15.8.2008, että hän kääntyi kaupungin puoleen, koska tontteja ensinnäkin ei juuri ollut halutulta alueelta saatavilla ja koska tontit ylipäätäänkin ovat "pöyristyttävän kalliita". Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että tämä kaupungin kanssa neuvoteltu hinta ei ollut ostajan mielestä liian kallis. Tästäkin voi jokainen mielessään pohtia, oliko hinta sitten alle markkinatason? Valtuutetut vetosivat siihen, että hinta vastaa kaupungin myymien tonttien hintatasoa, mutta pitää muistaa, että kaupunki myy yleensä tontteja pisteytyksen kautta ja tontteja pitää hakea. Pisteytysehdoistakin on käyty kovaa porua viime vuosina.

Kolmas pohdituttava asia on mielestäni se, että tehdessään tämän kaupan valtuusto sai jälleen politiikan näyttämään sisäpiiriveljeilyltä, mitä sen ei ikinä pitäisi olla, ei vaalien alla eikä eikä vaalien välillä.